Mirror
Kirjotin just puool tuntii tähän tekstiä ja se poistu kokonaan :')
Lyhyesti, puhuin siitä että oon ite nähny omaelämäkerrat, joissa elämä seuraa punaista lankaa tai tuttuja tarinan rakennemalleja jotenkin epäaitoina, koska todellisessa elämässä ei tunnu olevan sellaisia. Elämä on nykyhetki, ja menneisyyden muistot, jotka muuttuu aina muistellessa ja värittyy sen hetken tunteiden ja tietojen mukaan. Tuntui että tässä elokuvassa Tarkovksy pyrkii kuvaamaan kulunutta elämää samalla tavoin, ja se puhutteli mua. Tää muistutti vähän Parajanovin Granaattiomenan väriä ja Carl Jungin omaelämäkertaa :)