Light Light Light

Ai saatana mitä vittua Kirjotan jotai aidompaa reviewiä myöhemmin pitää itkee eka tovi . Päivitys seuraavalta aamulta; sitä "aidompaa reviewiä": Valoa valoa valoa avasi itsensä liian kliseisesti tehden ensimmäisestä vaikutelmastaan tyypillisen teinidraaman vailla autenttisuutta tai mitään sisäistämisen arvoista viestiä. Nopeasti kuitenkin katkeransuloinen romantiikka, nostalgia, maailmaa järisyttävä ahdistus ja lähes mystinen atmosfääri alkavat määritellä teoksen kohokohtia Mekaanisesti teos harvemmin räjäyttää tajunnan; kenties ohjaajan käsikirjan sääntöihin tarttuminen on jokin metajuttu, joka viittaa suomalaiseen vanhoillisuuden kulttuuriin, tai sitten yhteiskunnalliseen queer-ihmisten alistuksen muodostamaan konformisuuteen (tietoinen valinta?) Hahmotkin jäävät välillä hieman pinnallisiksi, paitsi lähempänä loppua, mikä mielestäni on tietoinen valinta: se taitavasti kuvaa kertojan mustavalkoisuutta ulkopuolisten suhteen nuoruudessa ja aikuistumisen myötä tullutta tunteellisen moninaisuuden käsitystä Nuorten näyttelijöiden kemia on mielestäni laadukas, kun juoni murtaa suomalaisuuden hiljaisuuskulttuurin jään, ja erityisesti aikuisen Mariian hahmon näyttelijän performanssi on taidokas ja mieleenpainuva Välillä tuntuu, että leffaan on vedetty muotimaailmasta Virgil Ablohin "kolmen prosentin sääntö", mutta nämäkin pienet muutokset täysistä leffan arkkityypeistä täyttävät jossain määrin tehtävänsä, erityisesti miljöön kuvailussa, tai pikemminkin arvostuksessa Kaikki toisistaan erkaantuneet nauhat solmitaan lopussa yhteen crescendoksi, jota värittää pessimismi, erityisesti Emil Cioranin filosofiaan juurtuva sellainen Suurin osa elokuvan "vajaavaisuuksista" ei ole ongelma sen vaikuttavuuden tähden. Toisaalta ehkä muutaman Gregg Arakin leffan jälkeen olisin arvostanut hieman syvempiä viittauksia popkulttuuriin, jotka olisivat voineet edesauttaa hahmojen identiteettien monipuolisuutta Toisekseen odotin jotakin pohjoismaista elokuvauksen tahallista epätäydellisyyttä, jota vaikkapa Joachim Trier tai Thomas Vinterberg ovat hyödyntäneet teoksissaan. Tällainen valinta olisi voinut lisätä elokuvan "inhimillisyyttä", joka olisi myös tuonut kontrastia Donnie Darkon tai I Saw the TV Glow’n sfääreistä kepeästi kummittelevaan yliluonnollisuuteen Loppujen lopuksi Valoa valoa valoa on kaunis tuotos pakattuna kompaktiin ja kasuaaliin katselumuotoon; "puolikkaan illan elokuvaksi'. Jopa lyhyellä aikaikkunallaan leffa tekee itsestään toivon puuskahduksen kotimaisille elokuvamarkkinoille, jotka ovat täynnä järjettömän paskoja komedioita ja nykyiseltään myös tekoälylitkua (toivon tämän olevan ensimmäinen suomenkielinen variaatio termille "ai slop")