The Fall

kolmas kerta toden sanoo ei hitannu enää samalla tavalla, tai sit oli taas parempi en osaa sanoo😭 Välillä häiritsee kun ne puhuu sen tarinan päälle, en muuta mun arvioo silti, ja se johtu varmaan siitä että tiiän kaiken mitä tapahtuu Enpä oo varmaan koskaan kattonu samaa leffaa kolmee kertaa viikon sisään ennen, en tiiä mikä muhun iski, jotenki tää vaan tuntu niin comforting. Eihän tää silleen ihan täydellinen oo, ja se mysteeri on jo vähän kuollu nyt, mutta jotenki vaan nään itteni ehkä sekä Alexandriassa että Royssa, ja välillä jopa Nurse Evelynissä, ja nään niissä kaikissa myös mun rakastamia ihmisiä.  Tässä on jotain sellasta mitä oon kokenu viimeks pienenä tyttönä jossain elokuvissa, sillon ku katto saman elokuvan uudestaan ja uudestaan koska oli vaan lainassa tai vuokrassa se yks. Ja sit se miten Alexandria yrittää pelastaa Royn🥲 Nään siinä tosi paljon itteni, tuntuu että oon useesti ollu tilanteessa missä yritän ”pelastaa” tai luulen pystyväni pelastamaan jonkun joka on tosi pohjalla henkisesti. Se myös tuntuu siltä kun olis pieni tyttö, koska ei jotenkin pysty käsittämään sen toisen kipua.  Lee Pacella ja Cantinca Untarulla on myös ihan hullun hyvät näyttelijänsuoritukset, erityisesti Leellä 😭🤯, tai no toki Catincan suoritus on ihan hullu 6-vuotiaaks mutta Leen suoritus on vaan jotenkin niin uskottava.  Tää ois muuten täydellinen, mutta tää leffa samaan aikaan selittää itseään liikaa, ja ei selitä tarpeeks. Sen tajuaa kun tän kattoo.! Ja tässä on vähän jotenkin yli-amerikkalaisia ratkaisuja mille naurettiinkin iskän kanssa, mutta samaan aikaan kaikki menee just niin kun pitääkin.  Ja nyt haluun kattoo tän taas uudestaan🌞