Marty Supreme

Ensimmäinen puolisko oli todella onnistunut mun mielestä ja silloin olin ehkä eniten jännittynyn. Kun esiteltiin premissi, tunnelma oli tosi jännittynyttä, mutta kun sitä kohti edettiin, tuntu jotkut kohdat vähän turhilta ja pitkäveteisiltä ehkä suurimmaks osaks vaan pitkän keston takia. Kuitenkin loppu oli musta todella hyvä ja teki elokuvan sanoman aika selväks.  Rakstan kun elokuvissa on oikeesti mielenkiintosia subplotteja, mut oisin toivonu et tää Kay ja Martyn suhde ois jotenkin enemmän ollut yhteydessä muihin subplotteihin. Kuitenkin nois subploteissa oli kaikissa sama periaate suurimmaks osaks ja se myös kuvasti Martyn tapaa elää ja pakottaa asioita tapahtumaan, eikä et antais niiden tapahtua itekseen. Vikassa pelissä kuitenki Marty ei pelaa enää kunnianhimoisesti vaan kunnioittaa sitä peliä ja itse lajia, ja siksi voittaa.  Hahmona Marty on siis suurimman osan ajasta ihan törkee, joka sinäänsä kuvaa myös sitä maailmaa. Marty tekee kaikkensa sen eteen ettei vaan pystyisi näyttää olevansa paras, mutta myös että hänet muistettaisiin, jonka sitten lapsen syntymä hänelle takaa. Tykkään kuinka kaikki tää muuttuu enemmän kasvutarinaksi ja "opetukseksi", eikä Marty saavuta sitä kunniaa pingiksen kautta mitä luuli tarvitsevansa vaan saavuttaa sen arkisten ja vähän jopa vaatimatttomien asioiden kautta. Timotheen näyttelyä oli kans aivan ihmeellistä seurata. Siitä todella näkyy kaikki intohimo tätä leffaa kohtaan niin Timotheen kuin Johsinkin ohjaajana. Arvostan todella tätä suoritusta. Enkä todellakaan ole mikään ekspertti niin kaikki näyttelijäsuoritukset oli kyllä mielestäni tosi onnistuneita. Hahmot tuntu tosi aidoilta ja jokaisella oli syy tehdä niitä valintoja mitä teki. Casting oli todella hyvä ja luonteva. Kameratyö selkeesti osottaa, että tää elokuva keskittyy hahmoihin ja niiden ajatuksiin. Monissa kohtauksissa Marty vie suurimman osan ruudusta ja kuvaa sitä, miten Marty aattelee olevansa suurempi mitä oikeasti on. Ainoastaan kohtauksissa, jossa Marty tuntee itsensä pieneksi, on hän myös pieni ruudulla. Tää näkyy myös elokuvajulisteessa, jossa Marty Supreme lukee isolla, ja kuvaa Martyn egoa, mutta itse seisoo pienenä, mikä kuvaa enemmän todellisuutta. Ihmeellistä.  Salissa oli siis kyllä jännitystä, hämmästelyä ja naurua, ja mahtavasta kokemuksesta annan lisäpisteitä. Olin ihan tosissaan kauhuissani suuren osan ajasta. Eniten tykkäsin sound trackista ja kuvauksesta, ja pelkästään niiden perusteella sanoisin tää on hyvä elokuva. Marty Supreme saa kyllä tosi ison suosituksen. (en ikinä kirjota tämmösii ahistaa vittuna ja tää saa mut kuulostaa ihan filmbrolta..)